Pintaa syvemmältä

Kun aloitin tämän blogin viime kesän alussa, ajattelin tämän olevan minulle kauan kaivattu kanava ajatusteni, ammattitaitoni ja missioni jakamiseen – paikka, jonne voisin kirjoitella ajatuksen virtaa, säilyttäen samalla fokuksen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja naiseuden teemoissa.

Alkukesän ja alkusyksyn välissä on kuitenkin tapahtunut totaalinen transformaatio. En koe olevani enää sama ihminen. Sen vuoksi on ollut mahdotonta pukea ajatuksia sanoiksi – mitä voisin sanoa, kun haen itsekin ihan uutta paikkaa elämässäni? Olen päässyt sukeltamaan pinnan alle, todellisen minuuteni ytimeen terveydellisten haasteitteni ja niiden aiheuttaman syvällisen itsetutkiskelun myötä. Ymmärryksen lisäännyttyä katselen työtäni, tarkoitusta ja missiotani uusien linssien läpi.

Yllättäen saamani kohdunkaulan solurakennemuutosdiagnoosi ja lähete termoablaation sijaan sähkösilmukkahoitoon pysäyttivät minut täysin. Ensin oltiin hoitamassa varastoraudan puutetta ja yhtäkkiä oltiinkin kiireellisesti poistattamassa kokonaista aluetta kohdunkaulasta, tietämättä ollaanko hoidon kanssa ajoissa vaiko jo liian myöhässä. Elin oletuksessa, että olin vihdoin lähdössä vahvistumaan ja elpymään, ja yhtäkkiä olinkin askeleen päässä hengenvaarallisesta diagnoosista. Tuntui kun minut olisi ohjattu pimeään huoneeseen odottelemaan tuomiota, seuranani kaikki päässä pörräävät ajatukset siitä mikä kaikki jäisi kesken, jos tämä peli päättyisikin yllättäen tähän.

Tuosta energiasta käsin ei synny tekstiä. Siitä syntyy ajatuskuplia, kysymysmerkkejä, oman pään sisäistä arvokartoitusta, asioiden järjestelyä, jo tehtyjen suunnitelmien lykkäämistä ja tilan kaivamista omalle paranemiselle.

Tyhjässä tilassa on tullut selväksi, että kehoni yrittää kertoa minulle jotain suurin, verenpunaisin huutomerkein. Tapani elää on edelleen jollain tavalla ristiriidassa sen kanssa, mikä olisi omaksi parhaakseni. Kun on jo vuosikymmenen ajan työstänyt aktiivisesti omaa terveyttä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti, on alkuun pöllämystynyt olo; eikö tämä kaikki riitä? Mitä vielä voisin tehdä tai olla tekemättä? Mistä vielä löytyy sokeita pisteitä?

Mitä pidemmälle tämä ”pyhä odotusjakso”, jossa edelleen olen vailla vastauksia tulevasta, etenee, sitä selvemmäksi käy se, että yhä edelleen olen pyrkinyt kontrolloimaan elämää. Yhä edelleen olen ollut itse itselleni aika armoton. Edelleen olen syytellyt itseäni tarpeettoman ankarasti. Edelleen olen huomannut omaavani ajatusvääristymän, jossa olen itse itselleni aiheuttanut ongelman. “Tämä on minun vikani, olisi pitänyt osata ja tietää paremmin.”

Olen joutunut käsittelemään tätä itseni ruoskimisen tapaa. KYLLÄ, me voimme vaikuttaa todella vahvasti siihen, mitä meidän elämässämme tapahtuu ja miten meidän kehomme ja mielemme voi, mutta me emme voi päättää sitä mitä lopulta tapahtuu. Tämä on tietysti pelottava ajatus; miten paljon turvallisempi olomme olisikin, jos me voisimme itse ohjailla elämää ja sen tapahtumia. Se vaan ei ole ihmisen osa.

Meidän tehtävämme ihmisinä on tulla sinuiksi oman itsemme ja haurautemme kanssa. Ihmisen osa yksinkertaisuudessaan on selviytyä erilaisista ihmisyyteen ja kuolevaisuuteen liittyvistä haasteista. Niistä selvitään sekä fyysisesti että henkisesti, kunnes lopulta ei enää selvitä, vaan jätetään energiana, sieluina, fyysinen kehomme ja palataan jonkinlaiseen ikuisuuden tilaan.

Omien, pinttyneiden tapojeni lisäksi olen tarkastellut omaa henkilökohtaista elämäntehtävääni. Mitä tämä ja tätä edeltäneet elämäni haasteet ovat minulle opettaneet? Miten voisin jakaa kaikkea oivaltamaani niin, että joku toinenkin voisi hyötyä tästä? Miten voisin pullauttaa tämänkin kuopan ympäri ja kääntää tämän jotenkin voiton puolelle, muovata tästä jotain hyvää ja merkityksellistä?

Olen ymmärtänyt oman elämäntehtäväni kehittyneen seuraavalle tasolle. Tähän asti olen elänyt niin sanottuna majakkana pimeässä yössä, toiminut valopilkkuna, kannattelijana, toivon herättelijänä ja ohjaajana heille, jotka ovat talsineet hämärässä ja toivoneet jotain parempaa – nähneet valon ja päättäneet lähteä sitä kohti, mutta vielä haparoineet yksin pimeydessä kaivaten opasta matkansa varrelle.

Nyt olen käynyt niin monta kertaa syvyyksissä, pinnan alla, pimeydessä, ja onnistunut löytämään sieltä viisautta, ymmärrystä, piilotettua tuskaa ja varjoja, joita ei valon takia ole näkynyt, että tajuan tämän olevan todellinen lahjani ja missioni: syväsukellukset ja viisauden hakemisen pinnan alta. Pinnan alta löytyy kaikki se, mikä lopulta kannattelee meitä valossa, korkeuksissa, elämämme valtaistuimella; sieltä löytyvät elinvoimamme, rajamme, maskuliininen tukemme, tarpeemme, synnyinoikeutemme ja tarkoituksemme. Näihin tukipilareihin tutustuminen on lahjani, joka on kehittynyt elämän heitettyä polulleni kaikenlaista, josta selviydyttyäni olen aina onnistunut nousemaan jaloilleni viisaampana, tietoisempana ja voimakkaampana.

Jos varjoja ei koskaan näe eikä katso niitä päin rohkeasti, ne kasvavat, leviävät kuin tauti ja peittävät lopulta valon alleen. Varjojen syöminä alamme lopulta uupua, alamme kyynistyä, alamme tukahtua ja menettää elinvoimaamme. Peitämme kipumme addiktioihin ja ohjaamme ajatuksemme taitavasti poispäin itsestämme.

Uskon siihen, että kun elämässä tulee jakso jolloin meitä ohjataan selkeästi uuteen suuntaan, mutta me ei vielä nähdä tuota uutta selkeästi, me voidaan saada apua ja tukea meitä ympäröivästä energiasta - näkymättömästä, henkimaailmasta. Jos me aletaan “etsikkovaiheessa” kysyä meidän mieleltämme suuntaa, se ohjaa meitä väistämättä kohti niitä asioita, joita mieli pitää turvallisena. Tutut asiat, tutkitusti toimivat asiat - asiat, joita joku muu suosittelee. Asiat, jotka näyttävät ja sitä myöten tuntuvat hyviltä, ovat niitä, joita ihmisen mieli pitää havittelemisen arvoisina.

Turva on ihmisen selviytymisen kannalta perustarve - ei siis mikään ihan pikkujuttu. Turva on tärkeää, mutta ainainen turvahakuisuus myös pitää meidät paikoillaan ja pieninä. Turvan tunne ei myöskään ole 100% luotettava lähde; ihmiselle turvallista on nimittäin se, mihin olemme tottuneet, huolimatta siitä onko tuo tuttu oikeasti meidän hyvinvointiamme edistävää.

Jos siis luotamme pelkkään mieleemme, toimintaamme ohjaa yleensä jokin ulkopuolinen taho; jokin, jonka olemme mielessämme uskoneet mahdolliseksi ja toimivaksi. Vaikka kuuntelisimmekin sisäistä viestiä, mutta emme ota mielen syöttämän informaation lisäksi henkistä puolta, kuten intuitiota, unien viestejä ja sisäistä viisautta, mukaan, on ohjaus ehkä selkeää, mutta sitä värittää aikaisemmat kokemukset, uskomukset, pelot, uhkakuvat, pettymykset ja niin edelleen. Mahdollisuudet jäävät siis hyvin rajallisiksi.

Olen itse saanut apua tähän hetkeen muun muassa astrologiasta, joka selittää kokemukseni mukaan hyvin meidän sisäistä maailmaamme. Jos hukkaamme suuntamme hakiessamme paikkaamme uudelleen, on hyvä tarkastella meidän nousevan merkkimme energiaa – mitä se haluaa meidän näkevän itsessämme, lahjoissamme ja tarkoituksessamme? Lisäksi Lilith, ”Musta kuu”, on laskennallinen piste, joka kertoo varjoistamme, meidän piilotetuista puolistamme joita saatamme itsessämme pelätä, meidän esiäitiemme viisaudesta joka jossain vaiheessa meidän elämää pyrkii tulemaan nähdyksi ja kuulluksi.

Sekä nouseva merkkini että Lilithin paikka syntymäkartallani ohjaavat minua syvällisyyden, mystiikan, juurevuuden, intuition, näkymättömän, syvän viisauden, rituaalien sekä muinaisen tiedon suuntaan. Jonkin sellaisen luo, jota on joskus muinoin pidetty luonnollisena, mutta sittemmin pelätty ja vainottu – ymmärryksen, joka on niin syvä osa minua, että on väärin katsoa enää poispäin.

Hyväksyessäni tämän syvyyden, tummemman energian luonnolliseksi osaksi itseäni, alkaa kaikki kokemani käydä myös järkeen. Jotta ihminen pystyy aidosti, sisältä käsin säteilemään rauhaa, valoa ja rakkautta, on hänen käytävä ensin pimeydessä, syvällä, varjoissa – seilattava rohkeasti vesillä, joilla eteen nousee muutakin kuin kaunista, hyvää ja kevyttä. Jotta ihminen voi auttaa toista ihmistä kohtaamaan omat varjonsa ja ammentamaan niistä, on omassa elämässä pitänyt kokea muutakin kuin sateenkaaria ja poutapilviä. Oman reittini varrella olen kohdannut muun muassa häpeää, pelkoa, kauhua, riittämättömyyttä, ulkopuolisuutta, alistumista, henkistä orjuutta, raastavaa ikävää, turtuneisuutta, uupumusta, pettymyksiä ja hylkäämisen kokemusta. Kamalia, satuttavia tunteita, jotka olisivat voineet syöstä minut kokonaan pimeälle puolelle.

Sielullani on kuitenkin tehtävä, joka on kesken. Koen, ettei mikään määrä koulutuksia tai kokemuksia tuo kenellekään muulle tämän maan päällä tällaista energiaa, mitä juuri minulla on jaettavanani omille asiakkailleni. Sama koskee Sinua – kukaan muu ei pysty tuomaan kollektiiviin juuri Sinun energiaasi. Sinulla on omat lahjasi, kuten meistä jokaisella. Me yhdessä saamme ihmeitä aikaan – ei kukaan yksittäinen henkilö.

Asiakkaanani olet juuri sopivan lähellä energiaani, jotta se voi vaikuttaa sinuun positiivisesti: saat fokusoitua, tiivistettyä ja keskitettyä energianvaihtoa osaksesi. Ymmärrys omasta, todellisesta missiostani on nostanut viimeaikoina myös itsearvostukseni tasoa aivan uusiin sfääreihin - näen omien kokemusteni, ymmärrykseni, lahjojeni ja voimani potentiaalin aivan uudella tavalla. Tämä on saanut minut katsomaan myös tarjoamiani palveluja sekä energiani jakamista uusin silmin.

Enää en jaa ilmaiseksi. Jos antaisin energiaani ilmaiseksi, et hyötyisi, sillä meidän todellinen voimamme piilee itsearvostuksessa ja vastavuoroisuudessa. Enää en vastaa työhöni liittyviin viesteihin myöhään illalla. Jos annan itsestäni työaikani ulkopuolella, saat vain puolinaista, sillä fokus puuttuu. Enää en tee asiakastyötä puolikuntoisena, en edes etänä. Jos annan itsestäni silloin, kun en tunne oloani terveeksi, saat hajanaisia rippeitä – et sitä, mitä ansaitset.

Ymmärrettyäni oman arvoni, missioni ja voimakkuuteni olen tullut siihen lopputulokseen, että palveluitteni on myös noustava uudelle tasolle. Tämä ei tarkoita sitä, että pelkät hinnat nousevat. Tämä tarkoittaa sitä, että saat palveluistani entistä enemmän arvoa itsellesi. Kun palvelun tarjoajan energia, viisaus ja ymmärrys muuttuvat, eivät vanhassa energiassa luodut palvelut resonoi enää. Niistä huokuu selkeästi, jopa räikeästi sellaista viestiä, että niiden luomista on ohjannut ulkopuolinen malli, asiakkaiden maksuhalukkuuden aliarvioiminen, oma miellyttämisen halu sekä mielen rajoitteet. Niissä ei ole arvostettu paitsi itseä tekijänä, myöskään asiakasta – on ajateltu enemmän määrää kuin laatua, enemmän joka toista tyyppiä kuin niitä yksittäisiä helmiä, jotka ovat juuri minun asiakkaitani.

Hintojen nousu ja palvelutarjonnan supistaminen kuulostavat asian syvällisemmän avaamisen puutteessa siltä, että yrittäjä yrittää saada enemmän rahaa vähemmällä. WRONG. Totuus on useammin (ja myös tässä tapauksessa) se, että muutamaa asiakasta halutaan palvella priimasti sen sijaan, että satoja asiakkaita halutaan palvella puolivaloilla. “Tarjotaan enemmän ja tehdään enemmän, jotta saavutetaan enemmän” – tämä on Old School Version.

“Tarjotaan rohkeampaa versiota, fokusoidutaan paremmin JA varmistetaan priima laatu, jotta saavutetaan omaa, todellista arvoa peilaava lopputulos”; TÄMÄ on uusi, sisältä kumpuava tapani ja palvelulupaukseni.

Tänä päivänä meillä ihmisillä on kummallinen käsitys, jonka mukaan vain virallisen, ulkopuolisen koulutuksen saanut ihminen on arvokas ja taitava. Elämänkokemusta ja sen tuomaa viisautta pidetään mukavana plussana, mutta harvoin pätevänä syynä nostaa palveluiden hintoja.

Saanen muistuttaa, että joskus muinoin, ennen Googlea ja Wikipediaa, ennen tuhansien eurojen verkkokursseja, ennen kymmenien tuhansien eurojen opintolainoja, akateemisia koulukuntia ja hienolta kuulostavia titteleitä kylien arvostetuimmat ja kunnioitetuimmat jäsenet olivat hankkineet viisautensa kuuntelemalla itse kylän vanhimpia, pyytämällä tukea henkioppailta, seuraamalla tähtitaivasta ja luonnon kiertoa sekä harjoittamalla syvällistä, opastettua itsetutkiskelua. He olivat auttajia, oppaita ja parantajia, jotka avasivat muissa ihmisissä yhteyden maailmankaikkeuteen sekä yhteyden heihin itseensä.

Minkä tahansa asian todellinen arvo näyttäytyy siinä, mitä se saa aikaan Sinussa. Siispä seuraavan kerran kun tunnet tarvetta mennä pintaa syvemmälle ja mietit, kuka sinua voisi auttaa polullasi, luota ohjaukseen: jos joku avuntarjoaja ei resonoi syvällisemmällä tasolla, älä lähesty häntä vain siksi että sinulla on tällä hetkellä varaa hänen palveluihinsa. Valitse se auttaja, jonka energia oikeasti kutsuu, ja luota siihen, että kaikki muu järjestyy. Usko ja luota siihen, että Sinä ansaitset omaa tilannettasi eteenpäin vievää tukea juuri oikeassa muodossa. Et tule koskaan katumaan panostamista itseesi tai sitä, että kuuntelit itseäsi.

Lopuksi: Osa palveluistani on jo upgradattu seuraavalle tasolle. Nämä palvelut olivat sellaisia, joita selasin viime viikolla miettien, että “Mitä ihmettä olen ajatellut, eihän minulle jää tästä mitään käteen?!” :D Viilausta tulee tapahtumaan myös monen muun palvelun suhteen, joten jos olet haaveillut jostain palvelustani vanhassa muodossaan, suosittelen varaamaan siihen ajan saman tien tästä . Lokakuussa avautuu uusia vapaita aikoja uudistetuilla (parannetuilla) palvelusisällöillä, ja tulen julkistamaan seuraavan huikean pääfokukseni!

Mikäli jokin tekstissä herätti kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni sähköpostitse! Laita rohkeasti viestiä yhteydenottolomakkeella.

Kaikkea hyvää ja syvää,

Oona