Uusi alku

Viime tekstissä kirjoitin yllättävistä terveyshaasteista, joita kohtasin heinäkuun lopulla. Hitto, miten tuollaiset käännekohdat osaavatkin pistää ihmisen polvilleen. Koin transformaatiopisteen, josta ei ole paluuta. Minulle näytettiin välähdys aikajanasta, jossa oma, oletettu kontrollini elämästä mureni palasiksi.

Tässä hetkessä vointini on alkanut hiljalleen kohentua. Vielä viime viikolla koin sellaisen matalikon, jossa en ole rypenyt ehkä koskaan. Mieleni alkoi järkytyksen, väsymyksen ja univelan myötä syöttää minulle kuolemanpelkoa, lopun fiilistä ja hirveää surua siitä, miten lasteni elämä olisi pilalla, jos he joutuisivat hautaamaan äitinsä. Sellaista surua en ole käsitellyt koskaan; surua kaikkein tärkeimpien ihmisten puolesta. Se on musertavan tuntuista.

Päädyin kesän alkupuolella laajoihin verikokeisiin, koska tunsin oloni poikkeuksellisen väsyneeksi. Kehoni tuntien olin varma, että raudanpuutteeni oli pahentunut. Lisäksi minulla oli selittämättömiä vatsan alueen turpoiluja, ja painonikin oli alkanut väsymyksen myötä nousta.

Kaikki veriarvot olivat muuten kunnossa, mutta kehossa oli tulehdusta, ja kuten arvasin, ferritiiniarvo matala. Sekä yleislääkärin että gynekologin mukaan tulehdus saattoi olla viitettä varastoraudan puutteesta tai kytevästä pikkuflunssasta, eikä siitä kuulemma tarvinnut olla huolissaan. ”Olet saattanut saada ohimennen jonkun pikku viruksen.”

Gynekologisissa tutkimuksissa kuitenkin ilmeni yllättäen, että kehostani todellakin löytyi virus, mutta oikeasti vaarallinen sellainen. Tuo virus (ilmeisesti yleinenkin) on jotain jonka olen oletettavasti napannut mukaani jo parikymmentä vuotta sitten, mutta se on elänyt sisälläni piilevänä. Virus oli aktivoitunut ja päässyt muodostamaan kohdunkaulaan solurakennemuutoksia. Diagnoosi, gynekologin lähetteen sisältämän tekstin vastaanottaminen ja niitä seuraavien toimenpiteiden kiireellisyys pysäyttivät. Ne muuttivat minua ihmisenä.

En tule olemaan sama ihminen tämän kokemuksen jälkeen. Syyllisyys siitä, että PAPA-näytteen otosta oli kulunut enemmän kuin suositellut 5 vuotta (minun tapauksessani 7), oli hetkellisesti lamaannuttava. Väsymyksen, katumuksen, surun ja pelon tunteet yhtäaikaa saivat aikaan kuopan, josta nouseminen vaati rutkasti henkistä voimaa.

Löysin voimani lopulta kaikesta siitä, mitä olen vuosien varrella eri transformaatiomatkojeni (satuttavien käännekohtien) aikana kokenut ja oppinut. Sain voimaa elämänkatsomuksestani – siitä, että ymmärrän haasteiden tuovan meille mahdollisuuden muutokseen ja sysäyksen asioiden kehittämiseen.

Sain virtaa elämän kauneudesta, siitä palavasta tunteesta, että kaikki tämä on vahvistumisen ja voimaantumisen arvoista. En aio luovuttaa. Aion taistella terveyden, jaksamisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta. Lakkaan valehtelemasta itselleni tietyissä asioissa, lakkaan vuotamasta ilmaiseksi ja puoli-ilmaiseksi, ja vedän entistä tiukemmin rajoja, jotta saan elää täydessä voimassani.

Kukaan ei hyödy siitä, että minä luovutan.

Äkillinen terveydentilan muutos vie hetkeksi ilmat pihalle, mutta pysähtymisen ja haavojen nuolemisen jälkeen on tehtävä päätös – keskittyykö paranemiseen vai keskittyykö sairastamiseen. Sairastuminen on asia, jota ei voi itse päättää, mutta sairaana pysyminen on asia, johon voi vaikuttaa.

Minä paranen. Ihmiskeho pystyy ihmeisiin, kun mielen ei anna lyödä kapuloita rattaisiin.

Olen putsannut ruokavaliotani ja viilannut ravintolisävalikoimaani. Teen kaikkeni, jotta nukkuisin laadukkaampaa unta. Liikun joka päivä sen mukaan, mitä keho pyytää. Ulkoilen luonnossa. Meditoin, kirjoitan ja luen aivoja lepuuttavaa kirjallisuutta. Katson luovuuttani ja omaa voimaani ruokkivia sarjoja ja elokuvia. Viilaan työni kuvan sellaiseksi, että se ravitsee ja kannattelee minua, mahdollistaa vapauden ja tarjoaa merkityksellisyyden tunnetta, jota jokainen meistä työltään kaipaa. Otan johtajan roolin vanhempana. Olen ollut liian kiltti työntekijä, liian kiltti yrittäjä ja liian uhrautuva äiti.

Kiltteys ei paranna ketään eikä kenenkään hyvinvointia.

Olen ollut liian mukautuva, liian lepsu ja liian mukavuudenhaluinen. Tästä lähtien näen entistä enemmän vaivaa ja vedän raameja tarkemmin myös itselleni. Katumus on turhaa, mutta uusi lehti on kääntynyt. Tähänastiset tavat ovat olleet selviytymiskeino, ja kiitän niistä. Nyt ne eivät enää palvele, ja on aika sanoa niille hyvästit.

Jotain massiivista on siirtynyt ja liikahtanut minussa, ja uusi aika on alkanut. Koko olemukseni huutaa ensimmäisten askelten puolesta, ja minä vastaan kutsuun viipyilemättä.

Syksy ja sen syvin hetki, Skorpionin aika, lähestyvät. Skorpionin aika on transformaation ydintä, hetkellistä hukkumista, jotta voi symbolisesti kuolla ja syntyä uudelleen autenttisempana versiona itsestään. Se voi olla raakaa ja tuntua hullulta, mutta sen toisella puolella on jotain niin syvällisesti parempaa ja merkityksellisempää, että tiedät sen olevan välttämätöntä ~ magneettinen kutsu intuition syövereistä, joka ei jätä rauhaan, ennen kuin siihen vastaa.

Tähtikarttani Nouseva Skorpioni tekee Skorpionin energiasta missioni tässä elämässä. Nousevan merkkimme energia on se kompassi, joka ohjaa meitä meidän sieluntehtäväämme, kun tunnemme olevamme hukassa, välitilassa tai ilman selkeyttä siitä, mikä on meidän seuraava polkumme.

Tämä viimeisin kuoppa, jossa olen menneet viikkoni rypenyt, on pakottanut katsomaan elämäntehtäväänikin uudella tavalla. En voi enää pienentää itseäni ja himmailla hymyillen lempeästi taka-alalla kuin lammas, kun tehtäväni ja taitoni on auttaa ihmisiä läpi heidän elämänsä suurimpien transformaatioiden läpi. Tehtäväni on esimerkilläni ohjata ihmistä luottamuksen energiaan - näyttää, että syvyyksissä joko palataan säännöllisesti pinnalle hengittämään happea tai kasvatetaan kidukset mutta ei opetella väkisin elämään maalla, jos se tuntuu kuivalta. On tullut aika astua siihen rooliin, johon minun on aina kuulunutkin astua, jotta minun synnynnäinen energiani mahdollistaa tilan toisille astua omaansa.

“Sinun pelkkä läsnäolosi on jo transformoivaa. Mulla tuli tunne, että sä näet tosi paljon, hyvin laajan kuvan. ´Tietonarkkari´ minussa olisi halunnut lypsää kaiken mahdollisen irti, mutta annoit juuri sopivasti. Autoit silloittamaan tämän hetken sanojani siihen, mitä on ollut, ja minkä toivon olevan mahdollista - silmukoimaan oleellisen. - - - Sinusta huokuu elämänkokemus, näkökyky, rehellisyys ja myötätunto.”

(Tämä asiakaspalaute, jonka kiitollisena ja luvan kanssa jaan, on viime keväältä.)

Jos viimeisimmät pimennysjaksot ja tämän hetken välitila on herättänyt tai vahvistanut tarpeita myös sinussa – tarvetta rajojen vetämiselle, itsetutkiskelulle, itsereflektiolle, itsesi kuuntelulle, intuition vahvistamiselle, itsesi johtamiselle, konkreettisten askelten ottamiselle ja omaan voimaasi astumiselle, on juuri kehkeytymässä oleva valtakunta rakentumassa Sinua ja minua, meitä oman elämämme Valtiattaria varten.

Saat ensimmäisten joukossa lisätietoa uuden valtakunnan porttien avautumisesta, kun jätät minulle yhteystietosi ja kommentin ”Uusi Aika” yhteydenottolomakkeeseen.

Täyteläistä ja nautinnollista täydenkuun viikkoa Sinulle. Ota yhteyttä matalalla kynnyksellä, mikäli jokin sisimmässäsi liikahti.

~Oona