Kehoni on temppelini?
”Kehoni on temppelini.”
Voi, kun se aina tuntuisikin siltä!
Liian pitkään pidin kehoani vain kuljetusvälineenä aivoilleni. Jalat veivät sinne, minne halusin niiden kulkevan, viis tuntemuksista. Kädet tekivät sen, mitä niiden piti, vaikka keho antoi merkkejä uupumuksesta. Mieli ohjasi – kun minä halusin, tai olin päättänyt, minä tein. Mieli ohjasi, ja keho tuli perässä.
Älä ymmärrä minua väärin; itsensä ylittäminen fyysisesti on hieno juttu. Mieli tulee monesti päinvastoin eteen, vaikka keho pystyisikin (ja sehän pystyy, tunnetusti jopa pusertamaan toisen ihmisen sisältään). Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun kehon viestit toistuvasti ohitetaan, koska niitä valitaan olla kuulematta. Oma halu, ajatus siitä, mitä ”täytyy” tehdä, ja uskomus siitä, että me jäädään paitsi jostain tai menetetään jotain, jos me kuunnellaan meidän kehon viestejä, tuntuu tärkeämmältä kuin se, mitä me tunnemme.
Tämä kertoo tietenkin siitä, mitä me ihmiskuntana (ja varsinkin yhteiskuntana) arvostamme. “Mind Over Matter” -ajatus puhuu mielen voiman puolesta yli kehon oletettujen kykyjen, mutta se voisi olla myös tämän päivän länsimaalaisen ihmisen motto. “Mieli ennen kehoa.” Ihmismieli on kehittynyt niin huippuunsa, että sen ajatellaan olevan pääosassa. Sivuroolissa pyristelee keho, saaden rajallisesti ruutuaikaa. Ja entäs se sielu? Sen olemassaolo on useimmiten kyseenalaistettu, tai sille on annettu armopalana nimettömän avustajan rooli.
Jotkut tutkijat uskovat, että ihmismieli on osa suurempaa kollektiivia; me kaikki Universumin palaset olemme toisiimme kytköksissä energeettisesti - varsinkin, jos polkumme ovat ristenneet (ja koostummehan me fyysisesti samoista aineksista).
“Kvanttikoherenssi eli lomittuminen tarkoittaa erillään olevien hiukkasten tai aaltojen vaikutusta toisiinsa. Oltuaan yhteydessä ne pysyvät ikään kuin tietoisina toistensa tiloista välimatkasta riippumatta. Lomittuminen haastaa arkijärjen, eikä klassinen fysiikkakaan pysty sitä selittämään, mutta se on todistetusti luonnon ominaisuus.” (Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian yliopistonlehtori ja kognitiotieteen filosofian dosentti Paavo Pylkkänen Nobel-palkitun Roger Penrosen ja Stuart Hameroffin tutkimuksesta ihmisen tietoisuuteen liittyen, https://yle.fi/a/3-11664921)
Tietoisuutemme on mahdollisesti yhteydessä myös suureen alkulähteeseen, josta kaikki energia syntyy. Olemme Universumin tähtipölyä, suoranainen ihme kaikessa kauneudessamme ja inhimillisyydessämme. Ihmismieli on aivan käsittämätön työkalu ja koneisto, eikä sen voimaa tule missään nimessä aliarvioida. Mieli on se työkalu, jonka avulla pystymme muuttamaan todellisuuttamme. Jos emme esimerkiksi työstä ajatuksiamme ja uskomuksiamme siitä, mikä on todellisuutta, mitä on olemassa tai mihin pystymme, jämähdämme paikoillemme. Kehitys päättyy siihen, kun kuvittelemme olevamme jonkin asian suhteen valmiita.
Siis kyllä - mieli on huikea supervoima.
Olemme kuitenkin ihmisinä syntyneet ihmiskehoon. Keho on aivan mieletön kokonaisuus (ja joku vielä kehtaa väittää, ettei taikaa ole olemassa?), joka on luotu toimimaan kotina meidän mielelle ja sielulle. Keho on meidän temppelimme, koska se on paikka, jossa meidän mielemme asuu. Meidän kehomme on fyysinen väylä, jota kautta meidän sielumme voi toteuttaa tehtäväänsä. Jos meidän kehomme ei voi hyvin, miten meidän mielemme ja sielumme voisivat kukoistaa?
Kehon kuuntelemisen opettelu tulee tavaksi liian monesti vasta silloin, kun meillä tulee seinä vastaan. Keho ei yhtäkkiä jaksakaan samalla lailla kuin ennen, tai sitten se ei jaksakaan enää yhtään mitään. Väsymysoireet, ”heikko happi”, nuutuneisuus tai uupumus alkavat vaikuttaa pikkuhiljaa myös mieleen. ”Kuka minä olen, jos en jaksa toimia?” Kehon väsymyksestä tai pakkopysähtymisestä seuraa identiteettikriisi – mitä minä olen ilman suorituksiani?
Kun aikoinaan itse uuvuin ja vaivuin masennusoireisiin esikoiseni synnyttyä, koin aivan tajutonta huonommuutta. Soimasin ja ruoskin itseäni ja sitä, että olin saanut ”riipakseni” heikon kehon ja heikon mielen. Olin solutasolla asti väsynyt siihen, että minun oli pitänyt ja piti edelleen pinnistellä ja puristaa aina viimeisiin voimiini asti, nääntyä yrittäessäni pysyä muiden tahdissa ja suorittaessani tehtäviäni. Minulla oli vahva uskomus siitä, ettei erityisherkkä taiteilijasielu ollut sitä, mitä maailma tarvitsi – minun pitäisi kasvattaa boltsit ja karaista itseäni, kunnes kasvaisin niiden kaltaiseksi, jotka jaksavat, osaavat ja pystyvät.
Mutta eihän se niin mene.
Taistelin itseäni vastaan. Taistelin sitä vastaan, mikä oli ja on minussa parasta, tarkoituksenmukaista ja tärkeintä.
Oli selvää, että minun täytyi lähteä parantamaan itseäni sisältäpäin. Tarvitsin enemmän energiaa, jos halusin selvitä elossa ja järjissäni. Lääkäreiltä en valitettavasti saanut kestävää apua; minulle määrättiin aina vain uusia antibioottikuureja ja lepoa (jota en sallinut itselleni tarpeeksi, eikä kehoni osannut levätä, koska hermostoni huusi jatkuvasti punaisella). Suolistoni tarvitsi korjaamista – kaikkien kymmenien lääkekuurien jälkeen se oli niin huonossa kunnossa, että se ei osannut hyödyntää ravinnosta sitä, mitä sen olisi pitänyt. Lihoin, uuvuin, masennuin ja sain erilaisia allergiaoireita.
Elämäni paras päätös oli lähteä toimimaan juuri minulle sopivilla tavoilla – oikealta tuntuvilla tavoilla. Jälkeenpäin ajateltuna, toimin vihdoin juuri niin kuin minulle on luontaista toimia; kuuntelin vihdoin itseäni ja intuitiotani. Aloin lisätä ruokavaliooni laadukkaita, puhtaita ravintolisiä. Se oli yksinkertaisuudessaan käänteentekevä päätös; kun keho sai vihdoin oikeita rakennusaineita, se alkoi toimia uudella tavalla.
Unenlaatu parani. Hermosto tasapainottui. Keho alkoi kaipaamaan liikettä. Mieliteot vaihtuivat terveellisemmiksi.
Tämä kaikki alkoi pikkuhiljaa vahvistaa minua sekä fyysisesti että henkisesti. Toivo siitä, että selviytymisen lisäksi voisin ehkä jollain lailla puhjeta kukkaan, heräsi minussa.
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, sanon mielessäni tuonhetkiselle minulle:
”Sinä et tiedäkään, miten kauniisti tulet kukoistamaan JUST SINUNA. Maailma tarvitsee Sinut Sinuna. Sinun ei tarvitse olla kukaan muu – jokaisella meistä on paikkamme. Sille on syynsä, että olet syntynyt juuri tuollaisena, juuri noilla lähtökohdilla ja juuri noilla eväillä. Sillä ei ole väliä, lähditkö matkan varrella väärään suuntaan, mutta uudelleenreititys on sinun tehtäväsi. Sinun tehtävä on lähteä selvittämään se, miten voit olla paras versio Sinusta.”
Toivoisin meidän jokaisen kohdalla, että me lähdettäisi rohkeasti kyseenalaistamaan oman hyvinvoinnin ja terveyden ulkoistaminen. Tämä ei tarkoita sitä, ettei terveydenhuollon ammattilaisiin tulisi luottaa tai heidän puoleensa ei tulisi kääntyä, mutta jos jokin ratkaisu tuntuu kestämättömältä, jos syyn sijaan hoidetaan oiretta, ja jos aina mennään automaattisesti totuttuja reittejä kyseenalaistamatta mitään, me ei päästä vahvistamaan sitä tärkeintä sidosta meidän elämässämme:
yhteyttä meidän oman kehon, mielen ja sielun välillä.
Pyydä apua. Pyydä tukea. Ota selvää. Pysähdy, hiljenny ja kuuntele. Keho on monimutkainen, mutta yhtäaikaa ihmeellisen tarkka ja selkeä koneisto, kun sen kanssa oppii kommunikoimaan.
Yksi tärkeimmistä keinoista säilyttää kehoyhteys on oman kokemukseni mukaan turvallisesti ja tehokkaasti tehty kehon detox kerran tai kahdesti vuodessa. Pidän sitä kehon ”vuosihuoltona”; samalla lailla, kun me huolletaan autoa tai tehdään kevätsiivous, tulisi meidän putsata myös kehosta siihen väistymättä kertyvää kuonaa. Uskon säännöllisten puhdistumisjaksojen lisäävän terveitä elinvuosia, joten koen sen olevan sijoitus itseeni ja tulevaisuuteeni tässä ainoassa kehossa, jota koskaan saan kutsua omakseni. Koen sen olevan myös palvelus läheisilleni; haluan säilyttää itsehallinto-oikeuteni ja kykyni toimia itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Ihanaa kehon huollossa on myös se, että putsaus vaikuttaa verenkierron, suoliston, maksan, lihasten ja nivelten lisäksi myös mieleen. Jokainen detox-jakso kuorii ”sipulista kerroksia”, ja pääsen aina vain syvemmälle itseeni. Se tuntuu kotiinpaluulta.
Jos haluat lisätietoja suosikki-detox-ohjelmastani ja siitä, miten voit lähteä tekemään sen kanssani matalalla kynnyksellä, laita viesti, niin jutellaan! Lisätietoja saat myös Instagram-tililtäni (kohokohdat / ”Detox”).
Loppuun kysymys Sinulle pohdittavaksi:
Jos olisi yksi asia, jonka voisit muuttaa kehosi hyvinvoinnin suhteen, mikä se olisi?