Kuuletko sielun kuiskeen?

Jos olet tullut siihen pisteeseen elämässäsi, että olet alkanut kuulla sielusi kuiskeen, saatat tuntea hämmennystä. Tunnet, miten jotkut ympäristöt, jotkut kuviot tai jotkut ihmiset kutsuvat sinua.

Koska olemme kokonaisuus, alkaa sielun kuiske tuntua kehossa - ja se tuntuu solutasolla asti. Kaipuu saattaa tuntua fyysisenä kipuna, se saattaa laittaa kehon oireilemaan eri tavoin tai se voi tuntua vaikkapa lämpönä. Kehosta kutsu vaeltaa mieleen; alat pyöritellä mielessäsi keloja, alat haaveilla ja nähdä unia. Huomaat ympärilläsi viestejä, ehkä niin paljon, että se alkaa tuntua huvittavalta (jos olet tyypillinen epäilijä, saatat ajatella, että olet sekoamassa).

(Toiset uskovat, että meillä on polullamme henkioppaita, jotka ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Oppaat saattavat lähettää meille merkkejä, kuten höyheniä, kolikoita, pelikortteja, sydämen muotoisia kiviä, numeroita... Mitä vaan, mikä jollain lailla kiinnittää juuri meidän huomion.)

Me ihmiset ollaan “Pyhä kolminaisuus”: keho (1) ja siinä asuva mieli (2), jotka ovat sielumme (3) fyysinen ilmentymä. Ihmisen mieli janoaa turvaa ja yhteyttä muihin. Meidän keho kaipaa kosketusta - yhteyttä toiseen ihmiseen ja maahan. Meidän sielu haluaa toteuttaa tarkoitustaan.

Tämä voi joskus aiheuttaa suoranaisen ristiriidan. Kun me ollaan tultu siihen pisteeseen elämässä, että me tunnetaan sielun kutsu - tuo tiettyjen asioiden, paikkojen ja ihmisten tuoma vetovoima - voi tuntua mahdottomalta pysyä aloillaan. Se edellä mainittu solutasolla asti tuntuva huuto voi tuntua siltä, että se on juuri se "Koko kehon YES", mikä vaikkapa Human Design'in (lue lisää alla näkyvästä kuvatekstistä) mukaan on kaltaiselleni “Generaattorille” selvä vihreä valo.

"GO FOR IT."

Mutta... Asia ei ole valitettavasti niin yksinkertainen. Minun "Koko kehon Yes" olisi muun muassa muutto Pariisiin, kalenterin tyhjentäminen kirjan kirjoittamiselle tai päivät pitkät haahuilu Englannin maaseudulla juoden teetä katsellen metsän eläimiä ikkunasta. Se olisi rauhallinen ja yhtäaikaa sytyttävä tapaaminen ihmisen kanssa, jota minulla on ollut liian kauan aikaa ikävä. Se olisi keskisormen näyttö kapitalismille ja ankkurin nosto, trooppisten saarten kauneus horisontissa siintäen.

(Human Design on itsetuntemustyökalu, joka yhdistää muinaisia viisauksia (kuten astrologia, chakrat ja I Ching) moderniin fysiikkaan. Se luo syntymäaikasi ja -paikkasi perusteella yksilöllisen kehokartan (Bodygraph), joka toimii eräänlaisena käyttöohjeena omalle energiallesi, päätöksenteollesi ja vahvuuksillesi.)

Kun jokin asia vetää puoleensa, mutta olosuhteet eivät anna myöten, olet puun ja kuoren välissä.

Silloin on tärkeää muistaa se, että vaikka olisimmekin täällä toteuttamassa sielumme kutsumusta, olemme silti ihmisiä rajallisessa, fyysisessä maailmassa eläen. Meitä rajoittaa välimatkat, budjetit, ajatukset kuten lupaukset ja arvot, kehollisuus, kulttuuri ja niin edelleen.

Rajoite ei kuitenkaan ole sama asia kuin este. Rajoitteet taipuvat, ne muovautuvat, muuttuvat ja joskus jopa poistuvat. Se, mikä ei ole mahdollista juuri nyt, voi hyvinkin olla mahdollista toisessa hetkessä.

On luonnollista haluta jäädä tuttuun ja turvalliseen. Me ihmiset rakastamme tuttua ja turvallista! Se kertoo meidän hermostolle, ettei vaaraa ole näkyvissä, että voimme levähtää ja laskea aseemme. Tämä ei ole vähäpätöinen asia. Tuttu ja turvallinen on myös jotain, mihin olemme auttamatta kiintyneet. Ei sitä noin vain lähdetä rakkaasta kodista, saati jätetä taakse niitä maailman tärkeimpiä ihmisiä, jotka nyt eivät vaan voi muuttaa sinne Pariisiin tällä viikolla sun mukana. Joskus se, mitä sielu haluaa, tuntuu aivan liian itsekkäältä ja röyhkeältä, totaalisen mahdottomalta.

En tiedä uskonko enää siihen, että jos jokin asia on meille tarkoitettu, se toteutuu. Meillä ihmisillä on nimittäin yksi ominaisuus, joka on niin vahva, että se voi kenties muovata jopa kohtaloa: vapaa tahto. Sitä, pystyykö tuo vapaa tahto lopulta voittamaan kohtalon kokonaan, en tiedä. Se jääköön nähtäväksi.

(Toisinaan kaipaan Pariisiin niin kovasti, että meinaan pakahtua. Ehkä olen asunut siellä entisessä elämässäni?)

Miten sitten tapahtuu, jos me kuullaan sielun kutsu, mutta ei uhallakaan mennä sitä kohti?

Luulen, että tiedät jo tämän...

Sielun kutsu on jotain, johon elokuvissa viitataan lauseella "haunts you for the rest of your life." On sinun päätettävissä, oletko valmis elämään tuon haamun kanssa. Nimittäin, vaikka meidän vapaa tahto eli mieli saattaisikin voittaa kohtalon, niin luulen, että sielun kutsu on lopulta mieltä vahvempi. Tämä pätee tietysti vain niihin asioihin, joihin me voidaan itse vaikuttaa.

Uskon vahvasti siihen, että kun me linjaudutaan aidon minämme kanssa, eli riisuudutaan kaikesta teeskentelystä, ja lähdetään syventymään siihen keitä me oikeasti kaiken rakennetun kuoren alla ollaankaan, me aletaan automaattisesti vetää puoleemme myös niitä asioita, jotka ovat meille tarkoitettu - ehkä juuri niitä “sielun toiveita”. Ajatusten, uskomusten ja elämäntapojen alkaessa näyttää enemmän meiltä me aletaan väistämättä värähtelemään sillä taajuudella, joka kutsuu luo meidän asioita.

(Minun asioita voisivat olla mm. joku tällainen ikivanha villa Ranskan Rivieralla, s´il vous plaît...)

Jos olet just nyt siinä vaiheessa, että et tiedä mihin suuntaan lähteä ja kaipaat asian kanssa pallottelua - kultaista keskitietä, vaihtoehtoja, kompromisseja, arvokartoitusta (mikä oikeasti onkaan juuri Sinulle tärkeintä?) - jotain, mikä voi tuoda hetkessä mielenrauhaa sekä tasapainoa mielen, kehon ja sielun välille, ota yhteyttä, niin jutellaan. Oivalluttaminen on yksi niistä asioista, joita minun sielu on kutsunut minua tekemään.

Valoa polullesi!

~Oona