Hi, my name is…

Olin viikonloppuna juhlissa, joissa tunsin sankarin lisäksi vain kaksi muuta kutsuvierasta. Tilanteissa, joissa esittelet itsesi tuntemattomille, ja vielä vapaa-ajalla, on jotain todella herättävää; mitä kerrot itsestäsi ensimmäisenä? Mitä haluat korostaa itsessäsi ja siinä, mitä edustat?

Pakkaa sekoittaa vielä se, jos itseään joutuu esittelemään muulla kuin omalla äidinkielellä. Näissä juhlissa pääsin venyttelemään kielenkantoja englannin kielellä, kun porukkaan mukaan pölähti ohikulkumatkalla ollut ruotsalainen sukulaispoika ystävineen. Harmikseni myönnän, että puhun tällä hetkellä espanjaakin paremmin kuin naapurimaan kieltä. Muutamia kysymyksiä lähti lonkalta myös ruotsiksi, vaikka itse vastaukset menivätkin sitten vähän yli hilseen :D Täydellisyys on kuitenkin tässäkin asiassa tylsää; tärkeintä on nähdä vähän vaivaa ja siten osoittaa kunnioitusta ja kiinnostusta toista kohtaan.

Juhlista jäi älyttömän hyvä ja virkistynyt fiilis. Palatessani tuohon iltaan ja muistellessani sykähdyttäviä kohtaamisia, hikisiä tanssirinkejä, keskiyön karaoke-vetoja ja maaseudun kesäiltaa nousee pintaan erityisesti muutama asia, jotka tekivät tapahtumasta virkistävän ja loivat elämän tarinaan muiston, jota voi muistella hymy huulilla vielä pitkään.

Ensinnäkin, juhlapäivän sankari, rakas ystäväni, oli itse järjestänyt läheistensä kanssa itselleen juhlat – ei mitään sellaista klassista suomalaista ”En halua olla huomion keskipisteenä” -vaatimattomuutta, vaan räikeän pinkki tyllihame päälle ja bileet pystyyn, kerranhan sitä vaan 40 täytetään! Vaatimattomuus ei kaunista, jos sen takia jää elämä elämättä. Vaatimattomuus ei kaunista oikeastaan missään tapauksessa – vaatimattomuushan tarkoittaa käytännössä sitä, että ei tehdä itseään, omia tarpeitaan tai lahjojaan näkyväksi. Miten sellaista voi kaunistaa, mikä ei näy?

(Forty and Fabulous!)

Rauhaa rakastavana ja pieniäkin elämäniloja ihastelevana ihmisenä ymmärrän kyllä riisuttuun askeettisuuteen liittyvää hössötyksen puutteen ja tyyneyden arvostamista. Meidän kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia ja nauttia samoista asioista - sehän vasta tylsää olisi! Vaatimattomuus on suomalaiseen kulttuuriperimään kuuluva ”hyve”, joka voitaisiin kuitenkin jo haudata ja puhua mieluummin terveen itsetunnon, nautiskelun ja elämänilon puolesta, koska veikkaan, että edellä mainitut asiat edistävät huomattavasti enemmän yleistä terveyttä kuin vaatimattomuus.

Vaatimattomuushan meinaa periaatteessa sitä, ettei tarvitse tai ei salli itsensä tarvita – huomiota, lahjoja, kehuja, kannustusta, apua, kiitosta. Hyveistä terve nöyryys on mielestäni paljon viehättävämpää; voit juhlistaa, arvostaa ja rakastaa itseäsi, mutta et pidä itseäsi tärkeämpänä, lahjakkaampana tai parempana kuin muita, ja osaat olla kiitollinen kaikesta mitä olet ja pidät ympärilläsi. Vaatimattomuuden ei pitäisi olla vastakohta vaativuudelle, vaivalloisuudelle tai hankaluudelle, mutta sillä on kieltämättä suomalaisessa kulttuurissa juuri sellainen vire.

Takaisin juhliin.

Viikonloppuista juhlatunnelmaa nostatti jo itsessään se, että kaikki hyvien juhlien ainekset olivat koossa: iloinen juhlaväki, kaunis kesäsää, maukasta ruokaa, juomaa jokaiseen makuun ja musiikkia sekä livenä (pääsin itse esiintymään!) että laitteista. Lisäksi yhteistä energiaa kohotti porukan iällinen monimuotoisuus; vieraita oli kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Vauvat ja vaarit tosin lähtivät muita aikaisemmin, mutta senkin jälkeen vieraita aina parikymppisestä kuuskymppiseen nauttivat toistensa seurasta rupatellen, tutustuen ja jakaen ajatuksia elämästä. Minua ainakin virkistää aivan silmittömästi eri vaiheissa elämää olevien ihmisten pohdinnat, ja varsinkin nuorten ”You should do it!” ja ”Why wouldn´t it be possible?” -asenne. Viattomuus kaunistaa, koska iän mukana monesti tuleva kyynistyminen paitsi lysäyttää ryhdin, myös tukahduttaa keskustelun alta aikayksikön.

(Sankari sai valita meidän Duola-yhtyeen settilistalta mieluisia biisejä, jotka esitimme juhlaväelle :))

Omia uskomuksia vanhenemisesta onkin todella tervettä tuulettaa välillä juttelemalla nuorempien aikuisten kanssa ja pohtimalla sen aikana ja sen jälkeen sitä, millaisia ”totuuksia” on alkanut oman päänsä sisällä noudattaa. Onhan se totta että iän tuodessa elämänkokemusta tietyt asiat tuntuvat mahdottomammalta, mutta on hyvä muistaa, että nuo ”mahdottomat” asiat tuntuvat kaukaisilta vain siksi, että niiden päälle on liimattu vuosien varrella kerroksia; kerroksia väistämättä tapahtuvista epäonnistumisista, kerroksia muilta kuulluista tarinoista, kerroksia juurtuneista uskomuksista, kerroksia omista rajoitteista joita ei ole vielä päässyt työstämään, kerroksia elämän realiteeteista ja velvollisuuksista jotka vähintään tilapäisesti voivat tehdä elämästä todella täyttä, ja niin edelleen.

Faktoja, jotka on kuitenkin hyvä pitää mielessä:

-Korkeampi ikä ei itsessään ole este lähes millekään

-Me kaikki ikäännytään omaan tahtiimme

-Me voidaan vaikuttaa omaan oloomme luonnollisesti läpi elämän

-Meidän ei tarvitse hyväksyä erilaisia oireita osaksi vanhenemista

-Meidän aivot ovat plastiset eli muovautuvat nykytiedon mukaan loppuun saakka

-Ikääntyminen on lahja, jota ei jokaiselle suoda

-Ikä tuo lempeyttä, pehmeyttä, ymmärrystä ja viisautta

-Rypyt kertovat siitä, että olet tuntenut; nauranut, itkenyt, nauttinut auringonvalosta, valvonut lapsesi kanssa tai ihaillaksesi kuuta, huolehtinut rakkaista ja kokenut asioita, joista olet selvinnyt.

Minua virkisti silmittömästi se, että pääsin olemaan juhlissa pelkästään minä. En äiti enkä puoliso, vaan yksin minä kaikkine mielenkiinnon kohteineni ja vahvuuksineni. Äitinä ja puolisona edustaessani huomaan automaattisesti himmailevani vähän – me liikumme juhlissa tai muissa tilaisuuksissa yksikkönä, jolla on yksikön vahvuudet ja kuulumiset; ”meidän perheessä tapahtuu sitä ja tätä” ja ”meille kuuluu ihan hyvää”. Noissa tilanteissa koen velvollisuudekseni nostaa esille yhteisiä asioita vaikkapa kesälomasta, kodista ja lähitulevaisuuden reissuista, ja omat pohdinnat elämästä ja nykyhetkestä jäävät toisarvoisiksi. Yksikkönä liikenteessä ollessa täytyy lisäksi olla koko ajan vähän valppaana ja paimentaa laumaa. Rennosti soljuvat ja syvään päätyyn luisuvat keskustelut jäävät helposti kesken, tai niitä ei ehditä aloittaa ollenkaan.

(Juhla-asuna toimi kesän ihanin mekko! Sitrushedelmät on mun juttu.)

Asia, jonka olen itsestäni oppinut: Small talk on minulle puuduttavampaa kuin tuntikausien syvälliset keskustelut. On todella paljon rasittavampaa puhua vaikkapa säästä tai lasten koulujutuista kuin siitä, mistä keskustelukumppani haaveilee tai mitä mieltä hän on ihmiskunnan muuttamisesta Marsiin. Virallisempien edustustilaisuuksien jälkeen tunnen tarvetta vetäytyä kuoreeni ja ladata akkujani, muistuttaa itselleni kuka itseasiassa olenkaan ihmisenä, enkä vain roolina. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö arkiset asiat ole minulle tärkeitä, vaan sitä, että kaipaan balanssia. Arkea, velvollisuuksia ja vaatimuksia on vuodesta niin iso osa, ettei ole mitään järkeä käyttää vähää vapaa-aikaansa niistä puhumiseen.

On ollut ihanaa vuosien varrella tutustua erilaisiin itsetuntemustyökaluihin ja oppia siitä, miksi tietyt asiat ovat minulle henkireikiä, ja mistä minun ei kannata joustaa jos haluan voida hyvin. Arkiset asiat ovat valitettavasti minulle ”pakkopullaa”, eli teen niitä koska ne ovat välttämättömiä. Jotkut asiat sentään arjessakin tuovat tyydytystä, kuten peseytyminen, syöminen (jonkun toisen kokkaamana, koska vaikka teen todella hyvää ruokaa, en nauti sen laittamisesta) tai rahanteko (kunhan se tapahtuu omilla ehdoillani).

Tapani mukaan lähdin kirjoitellessani rönsyilemään, ja kirjoitin jo pitkän pätkän lisää itsetuntemuksesta, itsetutkiskelutyökaluista ja siitä, miten itsesi tunteminen vaikuttaa terveyteesi ja hyvinvointiisi (niin mielenkiintoista!!), mutta näistä asioista saat lukea lisää seuraavassa tekstissä.

Toivon sydämeni pohjasta, että Sinäkin saat kokea tänä kesänä yhden virkistävän tapahtuman – sellaisen, jonka jälkeen koet olevasi elpynyt, jonka aikana saat nauttia elämästä ja kokea tunteen siitä, että hitto on ihanaa olla elossa.

Kaikkea hyvää, ja laitahan palautetta mikäli jokin ajatus sykähdytti tai mylläytti jotain sisälläsi.

~Oona